Liian kevyt eikä yhtään hauska? – draamakomedian olemus ja välttämättömät valmistusaineet ; Too light and not so funny? – the essence and the necessary ingredients of drama comedy ; Too light and no fun? — the presence of the dramacamid and the essential ingredients; Too light and not so funny? — the essence and the necessary ingredients of Drama Comedy

Draamakomedia on tuttu lajityyppi sekä elokuvien ja tv-ohjelmien katsojille että niiden tekijöille. Termiin törmää kritiikeissä, ohjelmaesittelyissä ja tekijöiden projektikuvauksissa, samoin kuin esimerkiksi Aalto-yliopiston elokuvakoulutuksessa, mutta alan kirjallisuudessa harvemmin. Tutkimuksessani olen lähtenyt selvittämään, mitä termi draamakomedia oikeastaan tarkoittaa käsikirjoittajan näkökulmasta. Mitkä ovat draamakomedian välttämättömät erityispiirteet? Miten draamakomedia genrenä sijoittuu draaman ja komedian välimaastoon? Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus. Olen haastatellut käsikirjoittaja-ohjaajia Lauri Randla ja Johanna Vuoksenmaa sekä käsikirjoittaja Leo Viirrettä. Mitä draamakomedia heille tarkoittaa, miksi siitä on tullut heille läheinen tyylilaji? Lisäksi olen analysoinut draamakomedioiksi luokiteltavat elokuvat Näkemiin Neuvostoliitto ja 70 on vain numero. Millaisia kerronnallisia keinoja kaksi keskenään erilaista draamakomediaa käyttää? Miten draama ja komedia niissä esiintyvät? Olen pohjustanut tutkimusta käymällä läpi genren käsitettä ja sen tärkeyttä käsikirjoittajalle sekä kertaamalla komedian ja draaman eroja. Komedian teoriaa olen avannut hieman tarkemmin. Tutkimuksessani nousee esiin joitakin draamakomedian erityispiirteitä, jotka myös yhdistävät tutkittavia elokuvia. Molemmissa on samastuttava, hieman erikoinen päähenkilö. Päähenkilössä tai hänen tilanteessaan on piirteitä, joista katsoja voi ennakoida, että luvassa on koomisia käänteitä. Tarinan fiktiivinen maailma on pääosin realistinen eikä henkilöhahmoja tai muita tarinan elementtejä ole komediallisesti etäännytetty liikaa. Psykologinen tarkkuus on myös tärkeää samoin kuin se, että tarinan päähenkilö kehittyy. Tarinalla on koominen premissi, päähenkilön maailmassa tai pyrkimyksessä on elementtejä, jotka tuottavat toistuvasti komediaa. Draamallinen alusta on kuitenkin tukeva, henkilöllä on vahva tahdonsuunta ja jotakin menetettävää. Pohjalla on tärkeitä kysymyksiä, joita voidaan käsitellä kevyemmin. Tekijät olivat valinneet ...